bb.JPG


Berryman & Bullet on vanhaa Ragtime Bluesia soittava duo Nurmijärveltä. Fingerpickingiä eli sormisoittotyyliä edustava parivaljakko soittaa Songster-perinteeseen vahvasti pohjautuvaa akustista musiikkia.

Country blues ja Piedmont-tyyli, ripaus Deltaa slidepuolella ja tanssittavan riemukas Ragtime irtoaa myös Härmän pojilta; vain hyvin suppean kuvan antavana esikuvina voidaan mainita mm. Blind Blake, Josh White, Blind Willie McTell, Roy Book Binder, Jon Mosey, Ville Leppänen ja erittäin moni muu suuri muusikko.


B&B 13.jpg
Soitinarsenaaliin kuuluvat perinteiset akustiset kitarat, metallikoppainen resonaattorikitara, banjo sekä erilaisia pieniä kansansoittimia kuten kazoo, munnariharppu yms. Berryman & Bullet soittavat vahvasti 1920- 30-lukujen tyylillä, mutta esim. vanhojen covereiden versioissa kuulee myös uutta ja omaa soundia.

Jukeboksi on keksitty jo aikoja sitten ja täysi apinointi on miesten mielestä turhaa. Omia kappaleita syntyy myös tasaiseen tahtiin, joten Atlanta/Georgia- Nurmijärvi akselilla tapahtuu; vanhaan tyyliin tehdyt, mutta ehdottomasti tässä päivässä tiukasti olevat omat kappaleet soivat sulassa sovussa yhdessä edeltäjien töiden kanssa.



Lyhyt B&B oppimäärä:

MUUSIKOT:

Antti "Gona" Lehtinen (kuvassa vasemmalla; lippis ja putkikatse): Kuva: Pasi Rytkönen
Duon aisapari Bullet on roots-musiikin kasvatti. Kitara tuli käsiin 10- vuotiaana ja pojan ensimmäinen bändi starttasi 13- vuotiaana. Rockabillyaallon jälkeen 50- luvun rock´n´rolliin siirryttyään nuori Lehtinen kiinnostui sen juurista.

Ensimmäinen rhythm´& bluesbändi perustettiin miehen ollessa 17- vuotias. Orkesterin laulajana toimi Harri Saanio, tuttu The Barnshakersista, Boogie Machinesta yms. The Horny Four/ Diving Ducks- orkesterien seitsemänvuotisella taipaleella tehtiin rajusti keikkaa ja pari vinyyliä. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Gona liittyi tiuhasti Suomea kiertävään Border Devils- trioon Timo "Peer Günt" Nikin tilalle; sormisoitto ja Ragien harjoittelu alkoi samoihin aikoihin. Songster-perinne, Ragtime ja Piedmont blues ovat luonnollinen päätepysäkki liukumalle roots & rhythm musiikin juurille.


Petri "Berryman" Bergman (kuvassa oikealla; hattu ja saksansämpylät poskilla):
Seitsemänkymmentäluvulla syntyneen Berrymanin soittohommat alkoivat 10-vuotiaana tenorisaksofonilla, josta oli loogisinta siirtyä basson varteen 12- vuotiaana. Vesseli paukutti bassoa päätoimisesti vielä kahdeksan vuotta humpasta heavyyn.

16- vuotiaana Fender Stratocaster tuli miehen näppeihin. Bassottelua ei ole vielä haudattu vaikka kitarointi ja laulaminen vie päähuomion tällä hetkellä.
Monaco ja Boppin´Pete hommissa meni pari vuotta miehityksinä Näsman, Peevo, Metsola ja Raninen. Myös Rawhead yhtyeessä Berry kävi tuuraamassa silloin tällöin. Maininnan ansaitsee myös soittaminen yhdessä Nurmijärven puhallinorkesterin kanssa; Berry on laaja-alainen muusikko joka ei lokeroi tai luokittele musiikkiaan.
Laulanut Berry on 12 vuotta enemmän tai vähemmän, vokalistin ja soittajan työ on isketty selkäpiihin kovalla harjoittelulla. Milleniumin aikoihin rauta-ajan raskasmusiikki oli täyttänyt kupin, joten Berry etsi haasteita etsimällä ensin käsiinsä edellä mainitun herra Lehtisen...


BERRYMAN & BULLET DUO

Berry otti yhteyttä Lehtiseen vuonna 2001. Hän oli harjoitellut vanhoja blueskappaleita sähkökitaralla ja plektralla soittaen. Kaverukset kuluttivat päivän Lehtisen näyttäessä peukalon käyttöä bassokuvioiden soittoon sekä sormipikkauksen A,B, C:n läpikäymiseen. Avoimet viritykset ja jutut vanhojen bluesmiesten hurjasta elämästä siivittivät päivää. Berry lähti kotiin ja kova treenaaminen jatkui. Miehet eivät juuri yhteyttä pitäneet kunnes loppuvuodesta 2002 Berry soitti jälleen Lehtiselle; hän halusi lähettää kasetillisen vanhoja blueseja sekä kuulla mielipiteitä niiden soitettavuudesta ja mahdollisesta versioimisesta. Asiaa päätettiin tutkia nokakkain. b&b7.jpg Millbrookista haettiin lisää työkaluja ja pian olivat ensimmäiset treenit täydessä käynnissä. Mitään kummempia bändikuvioita tai muuta ei siinä vaiheessa ajateltu niin vakavasti; harjoiteltiin vanhoja Ragtime/ Piedmont blueseja ja hiottiin tekniikkaa, yhteissoittoa ja sovituksia. Biisi kerrallaan setit kuitenkin syntyivät ja halu keikoille syttyi.

Tyylistä ei tingitä; hankittiin asianmuksiset puvut ja nahkakengät, Rageja kun ei soiteta Adidaksen verkkareissa! Tyyli ja stailaus lisäävät sekä soittajien että yleisön fiilistä ja ovat erittäin tärkeä osa showta ja siten arvo itsellään. 2003 keväällä alkanut keikkailu hitsasi settejä tiiviimmäksi ja yhteissoitto alkoi olla tiukkaa. Omiakin kappaleita tehtaillaan itsekritiikin ollessa melko korkea; on vaikeaa tehdä tyylin mukaisia blueseja ja tavoittaa oikea tunnelma niin säv./ san. kuin sovituspuolella. Selvää on, että tällöin hyväksyttäviä kappaleita syntyy melko harvakseltaan.







KUUNTELE TÄSTÄ
samalla ukkojen rimpuuttelua, kun luet pienellä präntättyä....